Hopean värisävyt järven kimmellyksessä, hangen hohteessa ja usvan kirkkaudessa ovat olleet pohjoisen ihmisten rikkauden lähteitä. Sitä ei ole mitattu koskaan rahassa, vaan muistoissa sekä tunteissa. Monet miehet ja naiset ovat löytäneet rohkeutensa ja halunneet saada luonnon hopean säihkeen muuntautumaan kullan kimallukseksi. Sitä on lähdetty etsimään niin suolaisesta maaperästä, keväisestä taivaanrannasta kuin enontekiöläisen tyttären riskustakin juhlapäivänä. Osalle kulta on kätkeytynyt taitavasti silmäniskun taakse tai tunturikivikon sydämen syleilyyn, antamatta koskaan palaansa sitä kaipaavalle. Me olemme löytäneet oman kultamme Helsingin keskustan syleilystä, ihmisten ja elämän keskeltä. Se on aito, rouhea, jopa hieman tummunut ja näyttäytyy jokaiselle etsijälle omanlaisenaan.
Luonnosta voimamme saamme
Jokaisessa kosketuksessa pohjoisen luonnon kanssa löytyy myös makujen mielenkiintoinen maailma. Sitä on vahvistanut yön pimeydessä tumma savu ja raikastanut kirkkaassa pakkasyössä revontulet. Maku on kasvanut Lapin luonnossa etsien itseensä kaiken sen raikkauden, jota kesän valo ja talven kitkuttava pimeys on tarjonnut.
